Vadelma-kinuskikakku ristiäisiin

Kauhulla olen odottanut sitä päivää, kun joku keksii tilata kinuski- tai Sacher-tyylisen kakun ja nyt se sitten koitti: vadelmaista kinuskikakkua kaivattiin (ja vielä laktoosittomana). Sen verran epävarma olo oli ja pakkasessa sattui olemaan vanhahko kakkupohja ja kirkolla harvinaisen hiljaista, joten päätin tehdä koekakun henkilökunnan iloksi(?). Hyvä, että tein, samaa linjaa oli kuin aiemmatkin "hei, me tarvitaan moottorisahaa- kinuskikakut"... Koemaistelijoilta tuli myös kommenttia, että kinuski olisi saanut maistua enemmänkin kuin vain kakun kuorrutteessa (pelkäsin, että tulee liian makeaa, jos sitä tunkee väleihinkin).

Näistä viisastuneena päätin tehdä "oikeaan" kakkuun kinuski-vadelmatäytteen Kinuskikissan ohjeella . Kevytvispin korvasin täkäläisellä Arlan laktoosittomalla vispikermalla , koska muita vaihtoehtoja täällä ei juuri ole laktoosittomien tuotteiden saralla. Oli ihan hyvää, vaikken kinuskin suurin ystävä noin niin kuin syöjänäkään ole. Harmi silti, kun ei päässyt valmista kakkua maistelemaan ja makuyhdistelmän ja reseptin toimivuutta testaamaan.

Ehdottomasti suurin huolenaihe kakun suhteen oli siis kinuskikuorrutus. Aiemmilla kerroilla arvatenkin olen jatkanut kinuskin keittämistä aivan liian pitkään, vaikkakaan vesilasitestin mukaan se ei ole ollut vielä valmista. (ohje muuten tähänkin Kinuskikissalta ) Vahingoista viisastuneena testasin tällä kertaa kinuskin valmiusastetta tiputtamalla sitä tipan kakun päälle sekä seuraamalla sen lämpötilaa (ylläolevan ohjeen kommenteissa vihjattiin, että se olisi valmista 110-asteisena). Ja kas, elämäni todennäköisesti ensimmäinen suht ok kinuskikuorrutus tehty!

Oli pakko testata kerman alle jäävästä reunasta moneen otteeseen, tuntuuko kuorrutus leikattavalta ja tuntui. Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan, oli kinuskin keskelle tiivistynyt kosteus (kakkukuvusta?), mutta oon kyllä muuten tosi tyytyväinen. Ehkei jatkossa enää tarvitse pelätä kinuskikakkujakaan ;)

Joulutorttukokeilu

Joulu ja tähtitortut kuuluvat erottamattomasti yhteen, joten eikun kokeilemaan. Asdasta tarttui mukaan pitkällisen jahkailun jälkeen kasvisrasvaan tehty puff pastry, ihan siltä varalta, jos tulevaisuudessa tulisi tilaisuus kahvittaa jo aiemmin mainittua tuttavaperhettä, jossa on pari maitoallergista jäsentä. Luumuhilloonkaan en ole täällä törmännyt (ja töissäkin se jo myytiin loppuun joulumyyjäisissä), joten nappasin myös kuivattuja, kivettömiä luumuja (prunes).

Hillon keittely oli odotetun helppoa: tilkka jos toinenkin vettä, sokeria maun mukaan ja luumut sekaan ja tulille. En tiedä, miten tämä oikeaoppisesti tulisi tehdä, mutta keittelin jonkin aikaa, kunnes luumut rupesivat hajoilemaan ja surautin sauvasekoittimella soseeksi.Ihan toimivaa hilloa tuli, joten ei varmaankaan kovin pahasti metsään mennyt.

Puff pastry ei maistunut raakana yhtä herkulliselta kuin suomalainen (parasta torttujen teossa on raaka, puolijäinen taikina :P ), tosin osin menee varmaan senkin piikkiin, että taikina lepäili jääkaapissa yli use by-päiväyksen ja olin hieman vainoharhainen ylipäätään sen syötävyyden suhteen... Mutta muuten käyttäytyi erittäin hyvin ja suuremmitta onkelmitta selvisimmä. Eikä tullut ruokamyrkytystä tai mitään muutakaan valmiista tortuista.

Joskaan vlmiit tortut eivät mielestäni olleet yhtä lehteviä kuin mihin olen Suomessa tottunut ja olivat muutenkin jotenkin kuivempia. Tiedä sitten, johtuuko taikinasta vaiko vain meidän uunistammme, jonka kanssa en oikein tule juttuun :) Pitäneee varmaan jatkaa testailua töissä. Ja kotonakin vielä jouluna, tällä kertaa oikealla voitaikinalla (tätä on tullut moneen otteeseen jo hypisteltyä kaupassa) Jatkoa siis seurannee.

Tässä vielä kuvaa tekeleistä:

Vegaanikorvapuustit

Ystäväperheen lapsilla on maito- ja muna-allergia, joten oli tarpeeksi hyvä syy kokeilla vegaanileivontaa. Hieman varauksella suhtaiduin kokeiluun, koska en ole ikinä kotiuunissa paistanut pullaa (enkä kyllä paljon muutakaan) - ja ihan syystäkin, näköjään. Ensimmäinen pellillinen meinasi palaa pohjasta, seuraavat päältä ja ties mitä. Muuten kai ovat ihan jees, vaikkakin hieman vielä arvuuttelen, kehtaako näitä viedä maistiaisiksi vaiko ei..

Taidenäyttelyn avajaiset

Suomalaisen taideryhmän syysnäyttelyn avajaiset tänään ja toivoivat jotain tarjottavaa sinne. Kerran aiemminkin tein pikkuruisia sydämenmallisia mokkapaloja erään toisen taidenäyttelyn avajaisiin, joten päätin jatkaa "perinnettä". Virhe. Pohja onnistui ihan hyvin (mitä nyt reunat ohkaisemmat kuin keskusta ja niin päin pois), eikä kuorrutteenkaan kanssa ollut suurempia onkelmia. Mutta se leikkaaminen, arghhhh. Pohja oli sen verran paksu, että sydänmuotti ei yltänyt lähimainkaan läpi, joten kyselin kollegalta, mikä olisi hänestä seuraavaksi paras malli. Salmiakkineliö. Kuinka vaikeaa voikaan olla leikata tasakokoisia ja tasalaatuisia vinoneliöitä?!?! Saattoi lipsahtaa muutama kolmio ja ties mikä joukkoon, mutta tulipahan lopulta paloiteltua. Ja kunnon sokerihumalat hankittua siinä sivussa kanttipaloja napsimalla, kofeiinin yliannostuksesta puhumattakaan, kun en juo kahvia ja sitä oli aika reippaasti kuorrutteessa. Ei ihme, että rupesi olemaan niin kovin hauskaa loppupäivästä :D

Suolaiseksi tarjottavaksi toiveena oli Väinämöisen palttoonnappeja. Päädyin lopulta "idioottivarmaan" lohitäytteeseen (tuorejuustoa, lohta, hitunen crème fraichea, sitruunamehua, sitruunapippuria, tilliä ja sitruunaa) - eikä yllätyksekseni siitä tullutkaan minkään sortin katastrofia! Onnistuin jopa pursottamaan sen kauniisti nappien päälle, ilman että lohinokareet olisivat tukkineet tyllan tai mitään vastaavaa. Kerrankin oon aika tyytyväinen lopputulokseen!

Tässä vielä kuvaa (mokkapaloista ei ole, Eltsu 7-v.-leikkuujälkeä en halunnut jostain syystä ikuistaa...):

Kastetarjoiluja..

Jälleen yksi pienokainen liitettiin Kristuksen seurakunnan yhteyteen ja keittiö pääsi laittamaan juhlaa. Ihanaa vaihtelua jo pelkkä vadelma-kermakakku perinteisen mansikan sijaan. Eivätkä voikkaritkaan enää hirvitä samalla tavalla kuin joskus muinoin, kun niitä nyt on aina silloin tällöin päässyt tekemään. Vielä kun oppisi napsimaan hyviä ja edustavia kuviakin.. ;)

Voileipäkakku aika pitkälti samalla kaavalla kuin edellinenkin kinkkuvoikkari. Kurkkutäytteeseen tosin EI tullut sulatejuustoa, koska se viimeksi aiheutti harmaita hiuksia. Mutta totuuden nimissä siitäkin huolimatta oli melkoinen murheenkryyni tämä armas täytteemme. Pitäisi vielä kehitellä sitä, ei kaikista viritelmistä huolimatta vieläkään toimi yhtä hyvin kuin kinkku-paprika-mömmö.

Muumikakut

Koristeet, hätävarakoristeet ja hätävarakoristeiden hätävarakoristeet.

Lähikuvaa.

Koko kesäkaakku.

Talvikaakku. Huomatkaa hiihtolatu ;)

 Uutterat vapaaehtoisemme tuunasivat kesällä Suomi-kauppaamme uuteen uskoon ja syksyn tullen oli aika viettää virallisia avajaisia. Mä sain vapaat kädet kakkujen suhteen ja olin kuin pikkulapsi lelukaupassa... loppujen lopuksi tuli sitten muumikakut, kesä- ja talviteemalla. Sisälleen kakut kätkevät ah-niin-hyväksi-havaitun mansikka-kermatäytteen. 

Pistaasiähkinät ja hei, me mennään bussilla!

Tukussa on paljon halvempaa vessapaperia kuin missään muualla, joten eikun sitä hakemaan jälleen. Kaikkien aikojen ennätys tällä kerralla: 48 rullaa! Yhdessä pakkauksessakin on kiitettävästi kantamista, mutta nyt sai kaksi yhden hinnalla, eikä siis voinut olla ostamatta :D

Tällä kertaa en sentään tunkenut ruuhkametroon rullineni, vaan päätin vaihteeksi mennä bussilla. Kannatti. Kesken matkan tuli yllättäen ilmoitus, että tämä bussi päättyykin tähän. No, kaikki matkustajat pysäkille ja seuraavaa bussia odottelemaan. Kuinka ollakaan, totta kai siinä seisoskellessa iski vuosiadan rankkasade. Onneksi oli kuitenkin sen verran järkeä kerrankin päässä, että repussa oli kaiken varalta sateenvarjo. Melkoinen reissu.

Mutta siis vielä takaisin tukkuun ja pähkinähyllylle. Pistaasipähkinöiden hommaamista muutenkin suunnittelin, mutta tämän pakkauksen kun näin, ei ollut epäilystäkään, etteivätkö nämä hyppäisi koriini. Ooh, suomea! Pistaasiähkinät, eikä!!! Yksi kirjain saa ihmeitä aikaan ja kyllä, hullulla on aina vaan halvat huvit. Kanssaihmisilläkin oli varmasti hauskaa, kun joku yksikseen vielä kotimatkallakin itsekseen hihitteli.

Jälleen yhdet ristiäiset

Aika monet ristiäiset on mahtunut edellisen postauksen ja näiden välille, mutta tarjottavat ovat olleet ruokapainotteisempia ja kakut ihan tavallista mansikka-kerma-linjaa, joten ei ole tullut pahemmin napsittua kuvia muistoksi. Tällä kertaa pääsi kuitenkin tekemään jotain edes hiukan erilaista, vaikkakin pohjana sama vanha, hyväksi havaittu mansikka-kermakakku.

Siinä mielessä olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ettei siitä hyvällä tahdollakaan tule mieleen hääkakku ( kastettavat siis kaksoset, tyttö ja poika), vaikka sitä välillä vähän pelkäsin. Äiti olisi toivonut nimien lisäksi päivämäärääkin kakun pintaan, mutta sain luvan jättää sen poiskin, jos ei tila riittäisi. Hyvä niin, olisi varmaan ennestään lisännyt häävaikutelmaa. Kirjoittamista kyllä pitäisi selvästikin harjoitella oikein urakalla, mutta kyllä tuosta onneksi selvän edes saa.. Ensi kerralla voisi myös aina hetkisen harkita ennen minkä tahansa tekemistä, on aina yhtä viisasta aloittaa pursottaminen keskeltä edestä, jottei saumakohta varmasti jää keneltäkään huomaamatta :)

Oli myös ihanaa pitkästä aikaa näperrellä sokerikuorrutteesta koristetta jos jonkinmoista. Yllä olevien Conversejen lisäksi tuli ruusuja, pikkukukkasia, eri värisiä lelukuutioita, joihin olisi voinut kirjoittaa vauvelien nimet kirjain/palikka. Toivottavasti pääsee kohta taas käyttämään niitä johonkin!

Suolaistakin kondistuotetta pääsi piiiitkästä aikaa väkertelemään. Pikkuruinen kasvis- ja 20 hengen kinkkuvoileipäkakku olivat tilauslistalla, tässä tulos:

Ja tässä lihistiversio:

Kasviksessa täytteenä kurkku-tilli-sitruuna-sulatejuusto-tuorejuusto (yhtä suurta onkelmaa, kun sulatejuusto ei meinannut sekoittua muihin aineisiin, vaan jäi klimpeiksi, täyte oli löysähköä kurkkujen tuntikausien valuttamisesta huolimati ja sitten oli maun kanssa säätämistä ja  ja....) ja kahdessa välissä paprika-suolakurkku-ruohosipuli-crème fraiche-tuorejuusto (NAM!). Lihaversio muuten sama, paitsi paprikatäytteeseen tuli myös kinkkua sekaan.

Kaikkien koristeiden alla ruohosipuli-tuorejuusto-crème fraiche-mömmö.

Pääsiäismuffinit

Merimieskirkon yksi kevään kohokohdista on pääsiäismyyjäiset. Joulumyyjäisiin verrattuna ne ovat kaikin puolin pienet - mikä keittiön näkökulmasta on aivan mahtavaa: pääsee nimittäin raakapakasteiden paistamisen lisäksi myös itse leipomaan herkkua jos minkämoista. Etukäteisvalmisteluina tulikin tehtyä vatruskoita niin muna-riisi- kuin porotäytteelläkin, kaneliässiä ja kuvassa olevia pääsiäismuffinsseja ja itse myyjäispäivien aamuna rahkapulla jos toinenkin. Huippua, ei ole mitään parempaa kuin aamuöiset herätykset ja se rauha ennen muun kaupungin heräämistä!

Muffineissa on pohjana Anni Helenan tiikerikakku ja kuorrutuksena Konditor & Cookin (ks. edellinen postaus) vaniljakuorrute kaakaojauheella värjättynä. Laittelen kakkuohjetta myöhemmin, jos vain muistan ja saan aikaiseksi :)

Adelen ristiäiskakku

Kahdet ristiäiset peräti samana viikonloppuna, mikä tiesi kakkuilua eräille taas piiiiiiitkästä aikaa! Ensimmäinen mansikka-valkosuklaakermakakku jäi kuvaamatta kaikessa siinä hötäkässä, toisenkin kaakun kanssa tuli hirviä kiirus, mutta sain sentään muutaman kuvan napattua.

Ihanaa, kun pääsi kerrankin kokeilemaan jotain erilaista! Toiseen kakkuun pohjaksi toivottiin jotain porkkanakakun tyylistä ja se onkin aika pitkälti hyväksi havaitulla porkkanapiirakan ohjeella (alla) tehty. Täytteenä Konditor & Cookin vanilja-tuorejuustotäytettä ( http://www.guardian.co.uk/theguardian/2007/nov/26/features11.g21 ).

 Kanttipaloja ja kerman jämiä päivän päätteeksi rääppiessämme teimme mielenkiintoisen löydön: valkosuklaakerma ja porkkanapiirakka sopivat yhteen paremmin kuin hyvin. Kakkuun päätynyt kuorrutuskin on herkullista, mutta tuo edellinen yhdistelmä vie vallan kielen mennessään. Harmi, että parhaat keksinnöt tulevat aina näin jälkijunassa. Mutta seuraavan kerran, kun joku uskalias haluaa erilaisen kakun, tiedän todellakin, mitä ehdotella.. :P


Tässä vielä porkkanapiirakan ohje, äidin ystävältä joskus vuosikymmeniä sitten muistaakseni saatu.

Porkkanapiirakka

*Ensimmäiseksi:

4      munaa
4dl   sokeria                 
         
 vatkataan vaahdoksi.

*Sitten:

4dl   vehnäjauhoja
2tl    leivinjauhetta
2tl    ruokasoodaa
4tl    kanelia
2tl    vaniljasokeria                 

sekoitetaan keskenään ja lisätään siivilöiden muna-sokerivaahtoon.

*Sen jälkeen vaahtoon lisätään vuorotellen, vähin erin, myös:

2dl    ruokaöljyä
6dl    porkkanaraastetta

*Massa levitetään leivinpaperoidulle pellille ja paistetaan 225 asteessa, noin kymmenisen minuuttia.


Kun pohja on jäähtynyt, valmistetaan kuorrute vaahdottamalla seuraavat ainekset:

100g   Olympia-juustoa
3dl      tomusokeria
60g     huoneenlämpöistä voita

Ja levitetään kuorrute pohjan päälle. Herkkua!

Piparitalo

Debbielle jouluyllätys ja leipurille vihdoinkin tilaisuus kokeilla lumisia kuusia. Hidasta hommaa ja tekniikka vaatii vielä hiomista, mutta tykästyin silti kovin. Ensi jouluna sitten kuusitehdas pystyyn...