Vadelma-kinuskikakku ristiäisiin

Kauhulla olen odottanut sitä päivää, kun joku keksii tilata kinuski- tai Sacher-tyylisen kakun ja nyt se sitten koitti: vadelmaista kinuskikakkua kaivattiin (ja vielä laktoosittomana). Sen verran epävarma olo oli ja pakkasessa sattui olemaan vanhahko kakkupohja ja kirkolla harvinaisen hiljaista, joten päätin tehdä koekakun henkilökunnan iloksi(?). Hyvä, että tein, samaa linjaa oli kuin aiemmatkin "hei, me tarvitaan moottorisahaa- kinuskikakut"... Koemaistelijoilta tuli myös kommenttia, että kinuski olisi saanut maistua enemmänkin kuin vain kakun kuorrutteessa (pelkäsin, että tulee liian makeaa, jos sitä tunkee väleihinkin).

Näistä viisastuneena päätin tehdä "oikeaan" kakkuun kinuski-vadelmatäytteen Kinuskikissan ohjeella . Kevytvispin korvasin täkäläisellä Arlan laktoosittomalla vispikermalla , koska muita vaihtoehtoja täällä ei juuri ole laktoosittomien tuotteiden saralla. Oli ihan hyvää, vaikken kinuskin suurin ystävä noin niin kuin syöjänäkään ole. Harmi silti, kun ei päässyt valmista kakkua maistelemaan ja makuyhdistelmän ja reseptin toimivuutta testaamaan.

Ehdottomasti suurin huolenaihe kakun suhteen oli siis kinuskikuorrutus. Aiemmilla kerroilla arvatenkin olen jatkanut kinuskin keittämistä aivan liian pitkään, vaikkakaan vesilasitestin mukaan se ei ole ollut vielä valmista. (ohje muuten tähänkin Kinuskikissalta ) Vahingoista viisastuneena testasin tällä kertaa kinuskin valmiusastetta tiputtamalla sitä tipan kakun päälle sekä seuraamalla sen lämpötilaa (ylläolevan ohjeen kommenteissa vihjattiin, että se olisi valmista 110-asteisena). Ja kas, elämäni todennäköisesti ensimmäinen suht ok kinuskikuorrutus tehty!

Oli pakko testata kerman alle jäävästä reunasta moneen otteeseen, tuntuuko kuorrutus leikattavalta ja tuntui. Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan, oli kinuskin keskelle tiivistynyt kosteus (kakkukuvusta?), mutta oon kyllä muuten tosi tyytyväinen. Ehkei jatkossa enää tarvitse pelätä kinuskikakkujakaan ;)