Jälleen yksi pienokainen liitettiin Kristuksen seurakunnan yhteyteen ja keittiö pääsi laittamaan juhlaa. Ihanaa vaihtelua jo pelkkä vadelma-kermakakku perinteisen mansikan sijaan. Eivätkä voikkaritkaan enää hirvitä samalla tavalla kuin joskus muinoin, kun niitä nyt on aina silloin tällöin päässyt tekemään. Vielä kun oppisi napsimaan hyviä ja edustavia kuviakin.. ;)
Voileipäkakku aika pitkälti samalla kaavalla kuin edellinenkin kinkkuvoikkari. Kurkkutäytteeseen tosin EI tullut sulatejuustoa, koska se viimeksi aiheutti harmaita hiuksia. Mutta totuuden nimissä siitäkin huolimatta oli melkoinen murheenkryyni tämä armas täytteemme. Pitäisi vielä kehitellä sitä, ei kaikista viritelmistä huolimatta vieläkään toimi yhtä hyvin kuin kinkku-paprika-mömmö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti