Ristiäiset jälleen

Ihanaa, kun ihmiset ovat viime aikoina tilailleet täyte- ja voileipäkakkuja ja salaatteja sun muita juhliensa tarjoiluiksi lämpimän ruoan sijaan! Mansikkakermakakku haluttiin nytkin, mutta lasten nimillä, jos vaan mahdollista. En jaksanut vaahdotella valkuaisia pikeeriin, joten sitruunamehu-vesi-tomusokeri-seoksella arvelin raapustaa nimet kaakkuun. Olisi nähtävästi kannattanut: Sydämet ainakin levähtivät kiitettävästi jonkin aikaa kakun päällä seistyään, toivottavasti nimistä sai edes jotain selvää vielä sittenkin, kun ihmiset rupesivat herkuttelemaan. Ensi kerralla sitten toivottavasti muistaa tämänkin möhlinkinsä... kop, kop.

Tässä siis tuo kaakku. Voikkari meni samoilla linjoilla kuin kaikki aiemmatkin kinkkuvoikkarit, joten siitä en mitään kuvituksia laittele.

Englantilainen hedelmäkakku

Kyllästyttivät yhteen aikaan perinteiset mansikkakakut ja mielessäni toivoin, että joku joskus haluaisi jotain muutakin... No nyt on sitten ollut kinuskikakkua ja viimeisimpänä englantilaista hedelmäkakkua. Ikinä aikaisemmin ollut semmoista tehnyt (tai edes syönytkään), joten hirviätä googlettamista ja reseptien arpomista seurasi siis. Lopulta päädyin tähän Woman & Home-lehden versioon pienoisin muutoksin. Liottelin mm. kuivahedelmiä yön yli brandyssä, mutta en kyllä jaksa uskoa, että sillä olisi mitään kovin radikaalia merkitystä ollut lopputuloksen kannalta. Vähensin myös munien määrää ihan siitä käytännön syystä, että taikina rupesi juoksettumaan, vaikka munia olisi vielä ollut vaikka kuinka paljon lisäiltävänä. Ja ihan ok kakku siitä silti tuli. Tai siis hätävarjeluna kaksi ja yksi neljäsosa kakkua, jos vaikka menisi jokin pieleen...

Tässä henkilökunnan maistelukakku (ehkä vielä jonain kauniina päivänä muistan raivata kaikki rojut taustalta pois ennen kuvan napsimista :D ):

Ja tässä Grahamin 70-vuotiskakku, tuo väri näyttää vähän ihmeelliseltä kuvassa. Kuorrutteena ensin sokerimassa (sen alla kiehautettu aprikoosimarmeladi)  ja sen päällä keltaiseksi värjätty marsipaani synttärisankarin toiveiden mukaisesti. Huh, ohi on.

Joulutorttukokeilu, osa 2.

Joululomalla oli pakko ryhtyä vielä toistamiseen tortunpaistoon ja tällä kertaa tulos oli jo paljon viimekertaista parempi. Taikinana Tescon all butter puff pastry osoittautui erittäin toimivaksi ja maukkaaksi. Uunin kanssa tosin edelleen erimielisyyksiä ja melkeinpä kaksinkertaisesta paistoajasta huolimatta tortut jäivät keskeltä raaoiksi. Ärrinpurrin.

Vadelma-kinuskikakku ristiäisiin

Kauhulla olen odottanut sitä päivää, kun joku keksii tilata kinuski- tai Sacher-tyylisen kakun ja nyt se sitten koitti: vadelmaista kinuskikakkua kaivattiin (ja vielä laktoosittomana). Sen verran epävarma olo oli ja pakkasessa sattui olemaan vanhahko kakkupohja ja kirkolla harvinaisen hiljaista, joten päätin tehdä koekakun henkilökunnan iloksi(?). Hyvä, että tein, samaa linjaa oli kuin aiemmatkin "hei, me tarvitaan moottorisahaa- kinuskikakut"... Koemaistelijoilta tuli myös kommenttia, että kinuski olisi saanut maistua enemmänkin kuin vain kakun kuorrutteessa (pelkäsin, että tulee liian makeaa, jos sitä tunkee väleihinkin).

Näistä viisastuneena päätin tehdä "oikeaan" kakkuun kinuski-vadelmatäytteen Kinuskikissan ohjeella . Kevytvispin korvasin täkäläisellä Arlan laktoosittomalla vispikermalla , koska muita vaihtoehtoja täällä ei juuri ole laktoosittomien tuotteiden saralla. Oli ihan hyvää, vaikken kinuskin suurin ystävä noin niin kuin syöjänäkään ole. Harmi silti, kun ei päässyt valmista kakkua maistelemaan ja makuyhdistelmän ja reseptin toimivuutta testaamaan.

Ehdottomasti suurin huolenaihe kakun suhteen oli siis kinuskikuorrutus. Aiemmilla kerroilla arvatenkin olen jatkanut kinuskin keittämistä aivan liian pitkään, vaikkakaan vesilasitestin mukaan se ei ole ollut vielä valmista. (ohje muuten tähänkin Kinuskikissalta ) Vahingoista viisastuneena testasin tällä kertaa kinuskin valmiusastetta tiputtamalla sitä tipan kakun päälle sekä seuraamalla sen lämpötilaa (ylläolevan ohjeen kommenteissa vihjattiin, että se olisi valmista 110-asteisena). Ja kas, elämäni todennäköisesti ensimmäinen suht ok kinuskikuorrutus tehty!

Oli pakko testata kerman alle jäävästä reunasta moneen otteeseen, tuntuuko kuorrutus leikattavalta ja tuntui. Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan, oli kinuskin keskelle tiivistynyt kosteus (kakkukuvusta?), mutta oon kyllä muuten tosi tyytyväinen. Ehkei jatkossa enää tarvitse pelätä kinuskikakkujakaan ;)

Joulutorttukokeilu

Joulu ja tähtitortut kuuluvat erottamattomasti yhteen, joten eikun kokeilemaan. Asdasta tarttui mukaan pitkällisen jahkailun jälkeen kasvisrasvaan tehty puff pastry, ihan siltä varalta, jos tulevaisuudessa tulisi tilaisuus kahvittaa jo aiemmin mainittua tuttavaperhettä, jossa on pari maitoallergista jäsentä. Luumuhilloonkaan en ole täällä törmännyt (ja töissäkin se jo myytiin loppuun joulumyyjäisissä), joten nappasin myös kuivattuja, kivettömiä luumuja (prunes).

Hillon keittely oli odotetun helppoa: tilkka jos toinenkin vettä, sokeria maun mukaan ja luumut sekaan ja tulille. En tiedä, miten tämä oikeaoppisesti tulisi tehdä, mutta keittelin jonkin aikaa, kunnes luumut rupesivat hajoilemaan ja surautin sauvasekoittimella soseeksi.Ihan toimivaa hilloa tuli, joten ei varmaankaan kovin pahasti metsään mennyt.

Puff pastry ei maistunut raakana yhtä herkulliselta kuin suomalainen (parasta torttujen teossa on raaka, puolijäinen taikina :P ), tosin osin menee varmaan senkin piikkiin, että taikina lepäili jääkaapissa yli use by-päiväyksen ja olin hieman vainoharhainen ylipäätään sen syötävyyden suhteen... Mutta muuten käyttäytyi erittäin hyvin ja suuremmitta onkelmitta selvisimmä. Eikä tullut ruokamyrkytystä tai mitään muutakaan valmiista tortuista.

Joskaan vlmiit tortut eivät mielestäni olleet yhtä lehteviä kuin mihin olen Suomessa tottunut ja olivat muutenkin jotenkin kuivempia. Tiedä sitten, johtuuko taikinasta vaiko vain meidän uunistammme, jonka kanssa en oikein tule juttuun :) Pitäneee varmaan jatkaa testailua töissä. Ja kotonakin vielä jouluna, tällä kertaa oikealla voitaikinalla (tätä on tullut moneen otteeseen jo hypisteltyä kaupassa) Jatkoa siis seurannee.

Tässä vielä kuvaa tekeleistä:

Vegaanikorvapuustit

Ystäväperheen lapsilla on maito- ja muna-allergia, joten oli tarpeeksi hyvä syy kokeilla vegaanileivontaa. Hieman varauksella suhtaiduin kokeiluun, koska en ole ikinä kotiuunissa paistanut pullaa (enkä kyllä paljon muutakaan) - ja ihan syystäkin, näköjään. Ensimmäinen pellillinen meinasi palaa pohjasta, seuraavat päältä ja ties mitä. Muuten kai ovat ihan jees, vaikkakin hieman vielä arvuuttelen, kehtaako näitä viedä maistiaisiksi vaiko ei..

Taidenäyttelyn avajaiset

Suomalaisen taideryhmän syysnäyttelyn avajaiset tänään ja toivoivat jotain tarjottavaa sinne. Kerran aiemminkin tein pikkuruisia sydämenmallisia mokkapaloja erään toisen taidenäyttelyn avajaisiin, joten päätin jatkaa "perinnettä". Virhe. Pohja onnistui ihan hyvin (mitä nyt reunat ohkaisemmat kuin keskusta ja niin päin pois), eikä kuorrutteenkaan kanssa ollut suurempia onkelmia. Mutta se leikkaaminen, arghhhh. Pohja oli sen verran paksu, että sydänmuotti ei yltänyt lähimainkaan läpi, joten kyselin kollegalta, mikä olisi hänestä seuraavaksi paras malli. Salmiakkineliö. Kuinka vaikeaa voikaan olla leikata tasakokoisia ja tasalaatuisia vinoneliöitä?!?! Saattoi lipsahtaa muutama kolmio ja ties mikä joukkoon, mutta tulipahan lopulta paloiteltua. Ja kunnon sokerihumalat hankittua siinä sivussa kanttipaloja napsimalla, kofeiinin yliannostuksesta puhumattakaan, kun en juo kahvia ja sitä oli aika reippaasti kuorrutteessa. Ei ihme, että rupesi olemaan niin kovin hauskaa loppupäivästä :D

Suolaiseksi tarjottavaksi toiveena oli Väinämöisen palttoonnappeja. Päädyin lopulta "idioottivarmaan" lohitäytteeseen (tuorejuustoa, lohta, hitunen crème fraichea, sitruunamehua, sitruunapippuria, tilliä ja sitruunaa) - eikä yllätyksekseni siitä tullutkaan minkään sortin katastrofia! Onnistuin jopa pursottamaan sen kauniisti nappien päälle, ilman että lohinokareet olisivat tukkineet tyllan tai mitään vastaavaa. Kerrankin oon aika tyytyväinen lopputulokseen!

Tässä vielä kuvaa (mokkapaloista ei ole, Eltsu 7-v.-leikkuujälkeä en halunnut jostain syystä ikuistaa...):