Ristiäiset jälleen

Ihanaa, kun ihmiset ovat viime aikoina tilailleet täyte- ja voileipäkakkuja ja salaatteja sun muita juhliensa tarjoiluiksi lämpimän ruoan sijaan! Mansikkakermakakku haluttiin nytkin, mutta lasten nimillä, jos vaan mahdollista. En jaksanut vaahdotella valkuaisia pikeeriin, joten sitruunamehu-vesi-tomusokeri-seoksella arvelin raapustaa nimet kaakkuun. Olisi nähtävästi kannattanut: Sydämet ainakin levähtivät kiitettävästi jonkin aikaa kakun päällä seistyään, toivottavasti nimistä sai edes jotain selvää vielä sittenkin, kun ihmiset rupesivat herkuttelemaan. Ensi kerralla sitten toivottavasti muistaa tämänkin möhlinkinsä... kop, kop.

Tässä siis tuo kaakku. Voikkari meni samoilla linjoilla kuin kaikki aiemmatkin kinkkuvoikkarit, joten siitä en mitään kuvituksia laittele.