Vadelma-kinuskikakku ristiäisiin

Kauhulla olen odottanut sitä päivää, kun joku keksii tilata kinuski- tai Sacher-tyylisen kakun ja nyt se sitten koitti: vadelmaista kinuskikakkua kaivattiin (ja vielä laktoosittomana). Sen verran epävarma olo oli ja pakkasessa sattui olemaan vanhahko kakkupohja ja kirkolla harvinaisen hiljaista, joten päätin tehdä koekakun henkilökunnan iloksi(?). Hyvä, että tein, samaa linjaa oli kuin aiemmatkin "hei, me tarvitaan moottorisahaa- kinuskikakut"... Koemaistelijoilta tuli myös kommenttia, että kinuski olisi saanut maistua enemmänkin kuin vain kakun kuorrutteessa (pelkäsin, että tulee liian makeaa, jos sitä tunkee väleihinkin).

Näistä viisastuneena päätin tehdä "oikeaan" kakkuun kinuski-vadelmatäytteen Kinuskikissan ohjeella . Kevytvispin korvasin täkäläisellä Arlan laktoosittomalla vispikermalla , koska muita vaihtoehtoja täällä ei juuri ole laktoosittomien tuotteiden saralla. Oli ihan hyvää, vaikken kinuskin suurin ystävä noin niin kuin syöjänäkään ole. Harmi silti, kun ei päässyt valmista kakkua maistelemaan ja makuyhdistelmän ja reseptin toimivuutta testaamaan.

Ehdottomasti suurin huolenaihe kakun suhteen oli siis kinuskikuorrutus. Aiemmilla kerroilla arvatenkin olen jatkanut kinuskin keittämistä aivan liian pitkään, vaikkakaan vesilasitestin mukaan se ei ole ollut vielä valmista. (ohje muuten tähänkin Kinuskikissalta ) Vahingoista viisastuneena testasin tällä kertaa kinuskin valmiusastetta tiputtamalla sitä tipan kakun päälle sekä seuraamalla sen lämpötilaa (ylläolevan ohjeen kommenteissa vihjattiin, että se olisi valmista 110-asteisena). Ja kas, elämäni todennäköisesti ensimmäinen suht ok kinuskikuorrutus tehty!

Oli pakko testata kerman alle jäävästä reunasta moneen otteeseen, tuntuuko kuorrutus leikattavalta ja tuntui. Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan, oli kinuskin keskelle tiivistynyt kosteus (kakkukuvusta?), mutta oon kyllä muuten tosi tyytyväinen. Ehkei jatkossa enää tarvitse pelätä kinuskikakkujakaan ;)

Joulutorttukokeilu

Joulu ja tähtitortut kuuluvat erottamattomasti yhteen, joten eikun kokeilemaan. Asdasta tarttui mukaan pitkällisen jahkailun jälkeen kasvisrasvaan tehty puff pastry, ihan siltä varalta, jos tulevaisuudessa tulisi tilaisuus kahvittaa jo aiemmin mainittua tuttavaperhettä, jossa on pari maitoallergista jäsentä. Luumuhilloonkaan en ole täällä törmännyt (ja töissäkin se jo myytiin loppuun joulumyyjäisissä), joten nappasin myös kuivattuja, kivettömiä luumuja (prunes).

Hillon keittely oli odotetun helppoa: tilkka jos toinenkin vettä, sokeria maun mukaan ja luumut sekaan ja tulille. En tiedä, miten tämä oikeaoppisesti tulisi tehdä, mutta keittelin jonkin aikaa, kunnes luumut rupesivat hajoilemaan ja surautin sauvasekoittimella soseeksi.Ihan toimivaa hilloa tuli, joten ei varmaankaan kovin pahasti metsään mennyt.

Puff pastry ei maistunut raakana yhtä herkulliselta kuin suomalainen (parasta torttujen teossa on raaka, puolijäinen taikina :P ), tosin osin menee varmaan senkin piikkiin, että taikina lepäili jääkaapissa yli use by-päiväyksen ja olin hieman vainoharhainen ylipäätään sen syötävyyden suhteen... Mutta muuten käyttäytyi erittäin hyvin ja suuremmitta onkelmitta selvisimmä. Eikä tullut ruokamyrkytystä tai mitään muutakaan valmiista tortuista.

Joskaan vlmiit tortut eivät mielestäni olleet yhtä lehteviä kuin mihin olen Suomessa tottunut ja olivat muutenkin jotenkin kuivempia. Tiedä sitten, johtuuko taikinasta vaiko vain meidän uunistammme, jonka kanssa en oikein tule juttuun :) Pitäneee varmaan jatkaa testailua töissä. Ja kotonakin vielä jouluna, tällä kertaa oikealla voitaikinalla (tätä on tullut moneen otteeseen jo hypisteltyä kaupassa) Jatkoa siis seurannee.

Tässä vielä kuvaa tekeleistä: