Taidenäyttelyn avajaiset

Suomalaisen taideryhmän syysnäyttelyn avajaiset tänään ja toivoivat jotain tarjottavaa sinne. Kerran aiemminkin tein pikkuruisia sydämenmallisia mokkapaloja erään toisen taidenäyttelyn avajaisiin, joten päätin jatkaa "perinnettä". Virhe. Pohja onnistui ihan hyvin (mitä nyt reunat ohkaisemmat kuin keskusta ja niin päin pois), eikä kuorrutteenkaan kanssa ollut suurempia onkelmia. Mutta se leikkaaminen, arghhhh. Pohja oli sen verran paksu, että sydänmuotti ei yltänyt lähimainkaan läpi, joten kyselin kollegalta, mikä olisi hänestä seuraavaksi paras malli. Salmiakkineliö. Kuinka vaikeaa voikaan olla leikata tasakokoisia ja tasalaatuisia vinoneliöitä?!?! Saattoi lipsahtaa muutama kolmio ja ties mikä joukkoon, mutta tulipahan lopulta paloiteltua. Ja kunnon sokerihumalat hankittua siinä sivussa kanttipaloja napsimalla, kofeiinin yliannostuksesta puhumattakaan, kun en juo kahvia ja sitä oli aika reippaasti kuorrutteessa. Ei ihme, että rupesi olemaan niin kovin hauskaa loppupäivästä :D

Suolaiseksi tarjottavaksi toiveena oli Väinämöisen palttoonnappeja. Päädyin lopulta "idioottivarmaan" lohitäytteeseen (tuorejuustoa, lohta, hitunen crème fraichea, sitruunamehua, sitruunapippuria, tilliä ja sitruunaa) - eikä yllätyksekseni siitä tullutkaan minkään sortin katastrofia! Onnistuin jopa pursottamaan sen kauniisti nappien päälle, ilman että lohinokareet olisivat tukkineet tyllan tai mitään vastaavaa. Kerrankin oon aika tyytyväinen lopputulokseen!

Tässä vielä kuvaa (mokkapaloista ei ole, Eltsu 7-v.-leikkuujälkeä en halunnut jostain syystä ikuistaa...):

Kastetarjoiluja..

Jälleen yksi pienokainen liitettiin Kristuksen seurakunnan yhteyteen ja keittiö pääsi laittamaan juhlaa. Ihanaa vaihtelua jo pelkkä vadelma-kermakakku perinteisen mansikan sijaan. Eivätkä voikkaritkaan enää hirvitä samalla tavalla kuin joskus muinoin, kun niitä nyt on aina silloin tällöin päässyt tekemään. Vielä kun oppisi napsimaan hyviä ja edustavia kuviakin.. ;)

Voileipäkakku aika pitkälti samalla kaavalla kuin edellinenkin kinkkuvoikkari. Kurkkutäytteeseen tosin EI tullut sulatejuustoa, koska se viimeksi aiheutti harmaita hiuksia. Mutta totuuden nimissä siitäkin huolimatta oli melkoinen murheenkryyni tämä armas täytteemme. Pitäisi vielä kehitellä sitä, ei kaikista viritelmistä huolimatta vieläkään toimi yhtä hyvin kuin kinkku-paprika-mömmö.

Muumikakut

Koristeet, hätävarakoristeet ja hätävarakoristeiden hätävarakoristeet.

Lähikuvaa.

Koko kesäkaakku.

Talvikaakku. Huomatkaa hiihtolatu ;)

 Uutterat vapaaehtoisemme tuunasivat kesällä Suomi-kauppaamme uuteen uskoon ja syksyn tullen oli aika viettää virallisia avajaisia. Mä sain vapaat kädet kakkujen suhteen ja olin kuin pikkulapsi lelukaupassa... loppujen lopuksi tuli sitten muumikakut, kesä- ja talviteemalla. Sisälleen kakut kätkevät ah-niin-hyväksi-havaitun mansikka-kermatäytteen. 

Pistaasiähkinät ja hei, me mennään bussilla!

Tukussa on paljon halvempaa vessapaperia kuin missään muualla, joten eikun sitä hakemaan jälleen. Kaikkien aikojen ennätys tällä kerralla: 48 rullaa! Yhdessä pakkauksessakin on kiitettävästi kantamista, mutta nyt sai kaksi yhden hinnalla, eikä siis voinut olla ostamatta :D

Tällä kertaa en sentään tunkenut ruuhkametroon rullineni, vaan päätin vaihteeksi mennä bussilla. Kannatti. Kesken matkan tuli yllättäen ilmoitus, että tämä bussi päättyykin tähän. No, kaikki matkustajat pysäkille ja seuraavaa bussia odottelemaan. Kuinka ollakaan, totta kai siinä seisoskellessa iski vuosiadan rankkasade. Onneksi oli kuitenkin sen verran järkeä kerrankin päässä, että repussa oli kaiken varalta sateenvarjo. Melkoinen reissu.

Mutta siis vielä takaisin tukkuun ja pähkinähyllylle. Pistaasipähkinöiden hommaamista muutenkin suunnittelin, mutta tämän pakkauksen kun näin, ei ollut epäilystäkään, etteivätkö nämä hyppäisi koriini. Ooh, suomea! Pistaasiähkinät, eikä!!! Yksi kirjain saa ihmeitä aikaan ja kyllä, hullulla on aina vaan halvat huvit. Kanssaihmisilläkin oli varmasti hauskaa, kun joku yksikseen vielä kotimatkallakin itsekseen hihitteli.